Meri Mallorca

Suomi on jättefin maa, ja taas ulkomailla asuessani huomaan alkaneeni alitajuisesti kaipaamaan tiettyjä asioita, isoja ja pieniä. Perhe ja ystävät ovat tietysti tärkein asia jota kotimaasta kaipaan, mutta unohdetaan nyt ihmiset ja keskitytään asioihin ja ilmiöihin. Minun aarteeni voivat olla jossain muualla asuvan mielestä kauhistus, riippuu tietysti mihin vertaa. Sanomalehti aamuisin kotiinkuljetuksena omaan postilootaan. Aamuni ovat nykyään hyvin kiireettömiä miehen lähdettyä työmaalle, voi pojat mitä maksaisinkaan jos saisin vaikka Diario de Mallorcan seurakseni aamukahvipöytään ilman että sitä tulisi lähteä hakemaan kadulta erikseen. Täällä ei lehtiä kotiin kanneta ja lähin kipsa taitaa olla meiltä useamman kilometrin päässä. Ei tuu mitään,  sanoma lehti tulee lukea yöpaidassa aamupuuron kanssa auringon kajastellessa idästä. Juu tiedän että netistä saan lukea halutessani vaikka Lapin Kansan mut ei se oo sama. Maukkainkaan aamiainen ei ole sama ilman Turun Sanomaa. Kuvassa harvinai

Ostimme Palman asuntomme marraskuussa 2019, kauppapäivästä on nyt kulunut jo 9 kuukautta! Aika on kulunut remppaillen hurjan innostuksen ja välillä epätoivon merkeissä. Niinkuin kaikki maailman kotiremontit. Asunto on 4h+keittiö 60-luvun kerrostalossa Palman keskustan laidalla, 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista sekä Portixolin ja keskustan rannoista. Alue ei ole vielä mikään Manhattan, mutta uskomme vahvasti strategisen sijainnin, meidän ja rannan väliin parhaillaan rakentuvan uuden fiinin asuntoalueen ja sievien (vielä toki hieman rempallaan olevien) wanhojen talojen vetovoimaan. Katsotaan 10 vuoden päästä, olen luottavainen, että sijoitus kannatti. Sormet ristissä. Kauppapäivä! Onneksi tässä vaiheessa emme vielä tajunneet kuinka paljon remppaa asunto itse asiassa vaati. Ensimmäinen kalusteostos taustalla, ihana second hand -tuoli! Etsimme nimenomaan remonttikohdetta, olemme molemmat ehdottomasti vanhan ajan tee se itse -tyyppejä kuin valmiin ja kiiltävän ostajia, v

Kehitys kehittyy ja elämä kulkee ihan omia polkujaan omista, muka niin tärkeistä ja vedenpitävistä suunnitelmista huolimatta: meille on parin kuukauden kuluttua tulossa vauva! Tämä yllätys ilmoitti olemassa olostaan helmikuun lopulla, juuri ennen koronakriisin räjähtämistä. Mistään ns. koronavauvasta ei siis ole kyse vaikka syntymävuosi tytöllä tuleekin jäämään historiaan varsinaisena virusvuona. Olin kriisin eskaloituessa juuri hiihtolomalla kotikonnuilla Pellossa ja tarkoitus oli viettää Lapissa reilu viikko lunta ja raikasta ilmaa fiilistellen. Samassa tilanne räjähti ja koko Espanja määrättiin kotikaranteeniin. Vain ruokakaupassa ja apteekissa sai käydä kodin ulkopuolella. Hurja ja täysin poikkeuksellinen tilanne, jota ei oltu koettu edes sotien aikana. Suomessa tilanne oli tietty monin tavoin rauhallisempi, joten päätin jatkaa lomaani Turkuun ja sinne loppujen lopuksi jäinkin kahdeksi kuukaudeksi odottelemaan Mallorcan ulkonaliikkumiskiellon loppumista ja lentojen aloittelua saare