Meri Mallorca

Ihmisellä, joka ei ole kärsinyt unettomuudesta, ei ole aavistustakaan miltä jatkuva valvominen tuntuu ja kuinka se voi pilata koko elämän. Nyt en siis tarkoita sitä, että kerran kuussa nukut 8 tunnin sijasta vain neljä, vaan puhun ihan oikeista, jatkuvista uniongelmista. Niiden vaikutuksesta ajat autolla päin punaisia ja tajuat sen vasta kolme risteystä myöhemmin. Tai silmäsi ovat punaiset aamusta iltaan vaikka et ole ottanut lasiakaan alkoholia kolmeen viikkoon etkä kärsi allergioista.  Oma valvomishistoriani alkoi arviolta noin kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun aloitin täysipäiväisen työelämän opiskelujen jälkeen. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, koska uniongelmat, joille ei ole selkeää syytä, alkavat pikkuhiljaa. Opiskeluaikoina työskennessänni baarimikkona ongelmia ei vielä ollut, koska muistan viikonloppuisin nukkuneeni vaivatta kolmeen asti iltapäivällä. Nykyään valvomiseni menevät aaltoliikkeinä, on parempia ja huonompia kausia. Tätä kirjoittaessani on menos

Minusta on virallisesti tullut dyykkari. Olen aina ollut varsinkin huonekalujen ja kodin muun sisustuksen kanssa second hand -muija, en pahemmin ole ostellut upouutta kodin vaihtuessa.  Mallorcalla olen kuitenkin päässyt kierrätysfilosofiassani askeleen edelle .  Vanhat tavarat vaan ovat kiehtovampia ja niissä on fiilistä ihan eri tavalla, ja toki on kivempaa kun kaikilla ei ole samanlaista. Ja sitä paitsi maailma on jo niin täynnä romua, etten halua edesauttaa sen lisääntymistä yhtään enempää kuin on pakko. Uudet tavarat ovat myös kalliita, varsinkin jos haluaa jotain kaunista ja tyylikästä. Käytettynä tyylikkyyttä saa paljon halvemmalla. Okei jotain lipastoja ja sen sellaista olen ostanut uutena, niitä on hankala löytää käytettynä ja oikean kokoisina.  Tai mattoja! Rakastan hienoja mattoja mutta niitä kun etsii ei törmää kuin tylsiin, likaisenharmaisiin käytävänmattoihin, ja minä kun tahtoisin vedenvihreää ja korallinpunaista, tai mitä sitten ikinä sattuukaan olemaan levottoman miele

Mitä tahansa kun kirjoitan, kysyn ensimmäisenä itseltäni totisena: miksi kirjoitan tätä? Mikä on tekstin tarkoitus? Myydä tuote? Antaa tietoa? Täyttää tyhjä aukko kotisivulla hakukoneoptimointia varten? Tieto ei välity, jos teksti ei ole selkeää. Mikään ei tympeytä niin, kuin etsiä tositarkoituksella tietoa asiasta tai tuotteesta, mutta joutua lukemaan epämääräistä selostusta moneen kertaan kulmat kurtussa siltikään täysin ymmärtämättä. Näin lukija saadaan tuntemaan itsensä vähän tyhmäksi ja sekös tympeyttää vielä enemmän.  Leväperäinen kirjoitustapa tekee virkkeistä kryptisiä, niissä on vääriä viittauksia ja asiaan kuulumattomia sanavalintoja. Liian pitkät virkkeet taas tekevät tekstistä labyrintin: lukija kelaa epätoivoisesti sepustusta moneen kertaan edes takaisin päästäkseen kärryille viestistä. Pilkuta, tai ainakin pisteytä, hyvä ihminen! Sori näistä aiheeseen liittymättömistä kuvista. Kivempi kuitenkin kun vähän on väriä. Hyvin kirjoitettu myyntiteksti otetaan vakavasti. Monik

Hei puhu vähän sitä espanjaa kun se on niin ihanan kuulosta! Vitsi kun osais itekin! Minun tähtihetkeni suomalaisissa illanistujaisissa. Monilla on polte oppia espanjaa, ja useat ovat tarttuneetkin tuumasta toimeen kursseilla tai netin kautta. Suurta osaa kuitenkin harmittaa, kun he eivät saa aikaiseksi oppia kieltä kunnolla. Itse olen siinä  onnellisessa asemassa, että minun pääni on ohjelmoitu syntymälahjana luontaiseen kieltenoppimiseen. Tämä tendenssi tulee ilmi ihan kaikessa muussakin kieleen liittyvässä, spottaan esimerkiksi murteet helposti ja huomaan kaikkea pientä ja outoa ihmisten puheesta, jota normaalit ihmiset eivät huomioi. Olenko freak? Todellakin. Alan myös huomaamattani matkia toisten ihmisten puhetapaa, en voi sille mitään, joskus se turhauttaa minua itseänikin. Suomea puhun kahdella eri taajuudella uskottavasti, Pellon murtheela tai Turuks, keskustelukumppanista riippuen . Yliopistoaikoina onneksi tutustuin kääntäjäopinnoissani moneen ihan yhtä friikkiin, lohduttaa t

Retkipostaus! Nyt koronan aikaan Suomesta Mallorcalle turistireissulle ei ole kovin helposti asiaa, mutta kerron kuitenkin jatkoa ajatellen tai vaan nojatuolimatkailuun muutaman viikon takaisesta reissustamme saaren itäpuolelle luolia ihastelemaan. Riemukas, positiivinen yllätys! Kaipasin vaihtelua rantaseikkailuihin ja nämä luolareissut olivat meiltä molemmilta jääneet tekemättä, vaikka saarella olemme jo jonkin aikaa viihtyneet. Kannatti lähteä, lämmin suositus! Tai oikeastaan viileä, luolastossa vallitsi tervetullut raikkaus. Kierros alkaa tästä! Ja turvallisuus ennen kaikkea. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä tutustumaan samalla seudulla oleviin toisiin luoliin, Cuevas del Drach, mutta koska emme ole varsinaisia kukonlaulun aikaan reissuun lähtijöitä, emme enää mahtuneet sunnuntain viimeiselle kierrokselle. Suuntasimme siis kohti Cuevas dels Hams, joka löytyy ihan vierestä. Meillä ei kummallakaan ollut suuria odotuksia retkikohteestamme, google on täynnä pettyneitä arvosteluja näist