Tekstit

Amancio Ortegan keittiö

Kuva
Fanfaarin paikka! Keittiöremontti on valmis! Tai siis ei se mikään remontti ollut kun alunperin keittiötä ei ollut olemassakaan, köökki on rakennettu Javierin työnanatajan jahdin vanhasta keittiöstä ja yläkaapit haettu Ikeasta. Muuttaessamme asuntoon keittiö oli ilmeisesti ollut niin huonossa kunnossa, että sen rippeet oli kokonaan kannettu pois. Heti alkuun  pahoittelen kuvien laatua, haluaisin parempia, mutta tämä on parasta mitä 5 vuotta vanhalla puhelimella ja kiinteistönvälittäjän kuvakulmilla sain aikaiseksi. Lopputulosta! Tuolla takana kulku parvekkeelle ja paikka pyykkikoneelle. Tästä lähdettiin! Viemäri tukossa, sähköt sekaisin ja ikkunassa antivandaaliraudoitukset. Jotkut planeetat olivat oikeassa asennossa ja asunnon ostomme kanssa samaan aikaan mieheni pomo päätti remontoida jahtinsa, Javierin työpaikan, keittiön ja tarjosi sitä meille. Keittiömme kaikki alakaapit helloineen päivineen ovat siis kierrätyskamaa. Köökki on vanha mutta kelpasi meille paremmin kuin hyvin, jahtie

Mitä en tiennyt pikkuvauvoista

Kuva
Hei meillä on jo kaksi kuukautta vanha vauva! Äitiys on ihanaa ja kamalaa. Välillä voisin katsella maailman ihaninta vauvaa tuntikaupalla, välillä taas muistelen kaiholla aikoja jolloin pystyin tekemään juuri mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Valmistauduin lapsensaantiin nyt jälkeen päin ajateltuna aika lungisti, ajattelin että kyllä sitä sitten oppii ja katsotaan sitten kun sen aika tulee. Taktiikka on toiminut suhteellisen hyvin, onni on kuitenkin mies jolla on jo kaksi lasta ennestään ja kokemusta vauvanhoidosta. Itsehän olen siis ekaa kertaa asialla. Lia del Valle ja hänen erinäiset touhunsa ja tarpeensa ovat yllättäneet minut jo lukemattomia kertoja, tässä muutamia esimerkkejä. Lähdössä sairaalasta, voi kun hän oli niin pieni! Mulla on ollut synnytyksestä lähtien loistava olo, ihanaa vaihtelua raskausajan väsymykseen. Aika ei riitä mihinkään. Ennen Lian syntymää mietin, että hyvin siinä sitten ehtii tehdä kotijuttuja ja vaikka töitäkin kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotosalla

Ihana kamala IKEA

Kuva
IKEA on yksi briljanteimmista tuntemistani bisneskonsepteista. Firman eettisyydestä en ole täysin vakuuttunut, mutta rahantekokoneena tämä bisnesidea on kadehdittavan onnistunut, heja Sverige. Superkivoja, koko maailman tarvitsemia tavaroita halpaan hintaan. Laatua jotkut parjaavat. Toki talossa myydään myös ihan hömppää, mutta IKEAsta löytyy myös erittäin laadukasta tavaraa. Ostoksilla tarvitaan siis järkeä ja arvostelukykyä, on ostajan vastuulla raahaako kotiinsa laatua vai sekundaa. Omat lempparini ovat IKEAn lukuisat, kekseliäät säilytysjärjestelmät, mukaan lukien keittiökaappisarja METOD. Keittiörintamalla on ilmeisesti myös uutta tulossa, ainakin olin näkevinäni ihan uutta mallistoa nimeltään ENHET, metallisia kaapinrunkoja, mielenkiintoista. Itse harrastan IKEAa yllättävän paljon, ostan klassisemman tyylisiä juttuja, en kaikista yleisimpiä trendilamppuja. Alla kuva mielestäni hyvästä IKEA-tuotteesta. Tämän puunaulakon raahasin Turusta Mallorcalle matkalaukussa, koska täältä meil

Unettomuus - parhaat ja paskimmat vinkit

Kuva
Ihmisellä, joka ei ole kärsinyt unettomuudesta, ei ole aavistustakaan miltä jatkuva valvominen tuntuu ja kuinka se voi pilata koko elämän. Nyt en siis tarkoita sitä, että kerran kuussa nukut 8 tunnin sijasta vain neljä, vaan puhun ihan oikeista, jatkuvista uniongelmista. Niiden vaikutuksesta ajat autolla päin punaisia ja tajuat sen vasta kolme risteystä myöhemmin. Tai silmäsi ovat punaiset aamusta iltaan vaikka et ole ottanut lasiakaan alkoholia kolmeen viikkoon etkä kärsi allergioista.  Oma valvomishistoriani alkoi arviolta noin kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun aloitin täysipäiväisen työelämän opiskelujen jälkeen. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, koska uniongelmat, joille ei ole selkeää syytä, alkavat pikkuhiljaa. Opiskeluaikoina työskennessänni baarimikkona ongelmia ei vielä ollut, koska muistan viikonloppuisin nukkuneeni vaivatta kolmeen asti iltapäivällä. Nykyään valvomiseni menevät aaltoliikkeinä, on parempia ja huonompia kausia. Tätä kirjoittaessani on menos

Dyykkarin tunnustukset

Kuva
Minusta on virallisesti tullut dyykkari. Olen aina ollut varsinkin huonekalujen ja kodin muun sisustuksen kanssa second hand -muija, en pahemmin ole ostellut upouutta kodin vaihtuessa.  Mallorcalla olen kuitenkin päässyt kierrätysfilosofiassani askeleen edelle .  Vanhat tavarat vaan ovat kiehtovampia ja niissä on fiilistä ihan eri tavalla, ja toki on kivempaa kun kaikilla ei ole samanlaista. Ja sitä paitsi maailma on jo niin täynnä romua, etten halua edesauttaa sen lisääntymistä yhtään enempää kuin on pakko. Uudet tavarat ovat myös kalliita, varsinkin jos haluaa jotain kaunista ja tyylikästä. Käytettynä tyylikkyyttä saa paljon halvemmalla. Okei jotain lipastoja ja sen sellaista olen ostanut uutena, niitä on hankala löytää käytettynä ja oikean kokoisina.  Tai mattoja! Rakastan hienoja mattoja mutta niitä kun etsii ei törmää kuin tylsiin, likaisenharmaisiin käytävänmattoihin, ja minä kun tahtoisin vedenvihreää ja korallinpunaista, tai mitä sitten ikinä sattuukaan olemaan levottoman miele

Mihin hyvää myyntitekstiä tarvitaan?

Kuva
Mitä tahansa kun kirjoitan, kysyn ensimmäisenä itseltäni totisena: miksi kirjoitan tätä? Mikä on tekstin tarkoitus? Myydä tuote? Antaa tietoa? Täyttää tyhjä aukko kotisivulla hakukoneoptimointia varten? Tieto ei välity, jos teksti ei ole selkeää. Mikään ei tympeytä niin, kuin etsiä tositarkoituksella tietoa asiasta tai tuotteesta, mutta joutua lukemaan epämääräistä selostusta moneen kertaan kulmat kurtussa siltikään täysin ymmärtämättä. Näin lukija saadaan tuntemaan itsensä vähän tyhmäksi ja sekös tympeyttää vielä enemmän.  Leväperäinen kirjoitustapa tekee virkkeistä kryptisiä, niissä on vääriä viittauksia ja asiaan kuulumattomia sanavalintoja. Liian pitkät virkkeet taas tekevät tekstistä labyrintin: lukija kelaa epätoivoisesti sepustusta moneen kertaan edes takaisin päästäkseen kärryille viestistä. Pilkuta, tai ainakin pisteytä, hyvä ihminen! Sori näistä aiheeseen liittymättömistä kuvista. Kivempi kuitenkin kun vähän on väriä. Hyvin kirjoitettu myyntiteksti otetaan vakavasti. Monik

Kielinaisen vinkit espanjan opiskeluun

Kuva
Hei puhu vähän sitä espanjaa kun se on niin ihanan kuulosta! Vitsi kun osais itekin! Minun tähtihetkeni suomalaisissa illanistujaisissa. Monilla on polte oppia espanjaa, ja useat ovat tarttuneetkin tuumasta toimeen kursseilla tai netin kautta. Suurta osaa kuitenkin harmittaa, kun he eivät saa aikaiseksi oppia kieltä kunnolla. Itse olen siinä  onnellisessa asemassa, että minun pääni on ohjelmoitu syntymälahjana luontaiseen kieltenoppimiseen. Tämä tendenssi tulee ilmi ihan kaikessa muussakin kieleen liittyvässä, spottaan esimerkiksi murteet helposti ja huomaan kaikkea pientä ja outoa ihmisten puheesta, jota normaalit ihmiset eivät huomioi. Olenko freak? Todellakin. Alan myös huomaamattani matkia toisten ihmisten puhetapaa, en voi sille mitään, joskus se turhauttaa minua itseänikin. Suomea puhun kahdella eri taajuudella uskottavasti, Pellon murtheela tai Turuks, keskustelukumppanista riippuen . Yliopistoaikoina onneksi tutustuin kääntäjäopinnoissani moneen ihan yhtä friikkiin, lohduttaa t