Koronavuosi eikun rakkauden vuosi 2020!

Kehitys kehittyy ja elämä kulkee ihan omia polkujaan omista, muka niin tärkeistä ja vedenpitävistä suunnitelmista huolimatta: meille on parin kuukauden kuluttua tulossa vauva! Tämä yllätys ilmoitti olemassa olostaan helmikuun lopulla, juuri ennen koronakriisin räjähtämistä. Mistään ns. koronavauvasta ei siis ole kyse vaikka syntymävuosi tytöllä tuleekin jäämään historiaan varsinaisena virusvuona. Olin kriisin eskaloituessa juuri hiihtolomalla kotikonnuilla Pellossa ja tarkoitus oli viettää Lapissa reilu viikko lunta ja raikasta ilmaa fiilistellen. Samassa tilanne räjähti ja koko Espanja määrättiin kotikaranteeniin. Vain ruokakaupassa ja apteekissa sai käydä kodin ulkopuolella. Hurja ja täysin poikkeuksellinen tilanne, jota ei oltu koettu edes sotien aikana. Suomessa tilanne oli tietty monin tavoin rauhallisempi, joten päätin jatkaa lomaani Turkuun ja sinne loppujen lopuksi jäinkin kahdeksi kuukaudeksi odottelemaan Mallorcan ulkonaliikkumiskiellon loppumista ja lentojen aloittelua saarelle.

Noin rv 8, näitä aikoja muistellessa
mieleen tulee lähinnä oksuolo
ja kuolemanväsymys. 
Pello Salmilompolo!

Alkuraskaus Suomessa oli oikeastaan näin jälkeenpäin ajateltuna ihan mukiinmenevää aikaa, Turussa sain sentään nähdä perhettä ja kavereita sekä käydä rakastamillani meditatiivisilla metsäkävelyillä Katariinanlaaksossa. Espanjassa mikään vastaava ei olisi ollut mahdollista. Puolisoa oli tietysti ikävä ja epätietoisuus saarelle paluun ajankohdasta oli meille molemmille hankalaa, mutta siitäkin selvittiin, onneksi on videopuhelut. Mieheni kotikaranteeni kesti lopulta vain muutaman viikon, venetyöläiset saivat palata työpaikoilleen melko aikaisessa vaiheessa. Hyvä näin, sillä vähänkään pidempi kotiaresti toiminnan miehelle olisi voinut olla liikaa.

Ehdin käydä Suomen neuvolassa muutaman kerran keväällä, mm. ensimmäinen ultraäänitutkimus minulle tehtiin Turussa. Erikoinen ja hämmästyttävä hetki kerta kaikkiaan, nähdä hassusti heiluva olio omassa vatsassa! Sydänäänet ja kaikki sieltä kuului. Ennen tuota ekaa ultraa olin ollut skeptinen liekö koko raskausjuttu edes totta. Emme olleet suunnitelleet lapsenhankintaa juuri tähän elämänvaiheeseen, joten pääkopalla oli aluksi huomattavia hankaluuksia pysyä faktojen perässä. Toki pahoinvointi, jäätävä väsymys sekä hengenahdistus tekivät asiasta ajoittain vähän liiankin todellisen. 


Raskausviikko 20, mun maha alkoi näyttää raskausmahalta tosi myöhään, kunnolla vasta
rv 30 paikkeilla. Tässä vielä alavatsapömppis, näyttää kun oisin vaan juonut paljon kaljaa.

Palasin Mallorcalle toukokuussa, silloin täällä turvavälit ja kasvomaskin käyttö olivat jo arkipäivää. Heti kentälle saapuessani ja itse asiassa jo lennolla huomasin vissin eron espanjalaisten ja muun maalaisten käytöksessä. Virus oli jo silloin jättänyt jälkensä ihmisiin, Espanjassa kukaan ei tule hengittämään niskaasi julkisilla paikoilla eikä kasvomaskin käyttöä kritisoida tai koeta hankalaksi. Muutamalta koronan sairastaneelta olen kuullut että tauti on kamala, eikä toisten tartuttamisen kanssa haluta leikkiä. Kaikki tuntevat jonkun jolla tauti on ollut, se tekee tilanteesta paljon käsinkosketeltavamman, henkilökohtaisemman.

Turussa rakkaan ystävän synttäreillä rv 29, sain oikein
ammattikuvaajan ottaan musta ja baby bumpista kuvia
Vietin Turussa kesällä vielä muutaman viikon erikseen, ne olivat huolettomia viikkoja kun siellä päin ei paljon koronaa pelätä, onneksi Suomessa tartuntoja oli hyvin vähän jos lainkaan kesän aikana, se mahdollisti lähes normaalin elämän. Myös Mallorcalla tilanne oli kesän ajan rauhallinen, saaren virustilanne ei koskaan ylipäätään onneksi yltänyt Madridin tai Barcelonan kaltaiseksi. 

Nyt elokuun puolivälissä tartunnat ovat lievässä kasvussa, kuten monessa muussakin Euroopan kolkassa. Yritän itse kovasti vältellä ajatuksia toisesta aallosta, viimeinen asia jota haluan on synnyttää koronaräjähdyksen keskellä maski naamalla ilman miestäni! Monissa maissa, mm. Suomessa, tukihenkilöiden pääsyä synnytykseen rajoitettiin pahimman epidemian aikoihin. Neuvolareissut ovat täällä kovasti lyhykäisempiä kuin Suomessa. Suomen neuvolan ylitsevuotava ystävällisyys, kuulumisien kysely ja kaikkeen mahdolliseen puuttuminen tuntui itsestä välillä jopa hieman ahdistavalta, joka käyntiin oli varattu tunti aikaa höpötellä terveydenhoitajan kanssa. Täällä taas neuvolakäynneillä on lähinnä mitattu verenpaine, kuunneltu sydänäänet, varattu seuraava aika ja heipparallaa. Terkkari toki on aina vastannut kysymyksiini kärsivällisesti ja asiantuntevasti, kunhan olen tajunnut kysyä. 






Javierin 40-vuotissynttärit juhlittiin rannalla Calanovassa. Rv 30

Eniten minua näin ensisynnyttäjänä ja vasta 1,5 vuotta maassa asuneena ovat kiinnostaneet käytännön asiat kuten mihin soitan kun synnytys alkaa, mitä mukaan sairaalaan ja sen sellainen. Synnytyssairaalani tulee olemaan tässä ihan meidän lähellä oleva Son Llatzer, siellä lapsensa saaneilta paikallisilta mammoilta olen kuullut vain hyviä ja muutamia jopa ylistäviä kommentteja sairaalasta ja sen henkilökunnasta, joten luottavaisin mielin odottelen laskettua aikaa. Ultraäänitutkimuksia täällä Espanjassa tehdään paljon enemmän kuin ne Suomen perinteiset kaksi. Nyt ollessani viikolla 31 olen ehtinyt moikkaamaan vauvaa ultraan täällä jo kolmesti, ja ainakin yksi tsekkaus on vielä edessä. Ja kyseessä on siis ihan normaalisti kulkenut raskaus, ei
mitään erityistä seurattavaa. 

Lääkärit ovat aina olleet mukavia ja ovat jaksaneet kivasti selostaa minullekin mitä ruudulta mittailevat, näin ensisynnyttäjälle tämä on tärkeää ja jännittävää, koska kaikki on uutta ja ihmeellistä. Synnytyksen lähestyessä seuraava tutkimukseni tuleekin sitten olemaan äitiysrahat sun muut tylsistyttävät käytännön järjestelyt. Espanja on byrokratian megakehto ja korona lisää kaikkeen oman mutkikkuutensa, en todellakaan odota innolla tätä paperisotaa. 


Onneksi sentään työnantajani on tähän mennessä ollut avulias näissä asioissa. Tilanteeni on muutenkin hieman omituinen, koska lentoyhtiö jolle työskentelen on virallisesti itävaltalainen, mutta työsopimukseni on espanjalainen. Onneksi aikaa on vielä se pari kuukautta tämän taistelustrategian valmisteluun!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vallatusta katastrofista ihmisten asunnoksi

Suomen aarteet

Myyttejä lentoemännän työstä