Vallatusta katastrofista ihmisten asunnoksi

Ostimme Palman asuntomme marraskuussa 2019, kauppapäivästä on nyt kulunut jo 9 kuukautta! Aika on kulunut remppaillen hurjan innostuksen ja välillä epätoivon merkeissä. Niinkuin kaikki maailman kotiremontit. Asunto on 4h+keittiö 60-luvun kerrostalossa Palman keskustan laidalla, 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista sekä Portixolin ja keskustan rannoista. Alue ei ole vielä mikään Manhattan, mutta uskomme vahvasti strategisen sijainnin, meidän ja rannan väliin parhaillaan rakentuvan uuden fiinin asuntoalueen ja sievien (vielä toki hieman rempallaan olevien) wanhojen talojen vetovoimaan. Katsotaan 10 vuoden päästä, olen luottavainen, että sijoitus kannatti. Sormet ristissä.

Kauppapäivä! Onneksi tässä vaiheessa emme vielä tajunneet kuinka paljon remppaa asunto itse asiassa vaati.
Ensimmäinen kalusteostos taustalla, ihana second hand -tuoli!


Etsimme nimenomaan remonttikohdetta, olemme molemmat ehdottomasti vanhan ajan tee se itse -tyyppejä kuin valmiin ja kiiltävän ostajia, vaikka toki remontin pyörteissä tämäkin filosofia ajoittain horjuu. Itse rakastan remontteja ja ne ovat ykkösharrastukseni, rakastan suunnittelua, sisustamista ja toteutusta, ihan kaikkea. Vanhassa ja kunnostetussa on vaan eri tatsi kuin uudessa ja virheettömässä. Itselle kun remppaa, saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta, uusi on kaunista mutta valitettavan usein aika tylsää. Turussa ehdin näitä tuhkimoremppoja toteuttaa jo kolmessa eri asunnossa ennen tänne palmun alle karkaamistani. Toinen syy remppareiskafilosofiaan on tietty myös raha, vanhan kunnostus on halvempaa kuin uuden osto. Säästömme hupenivat kaupan kuluihin ja veroihin, onneksi saimme asuntolainan huomattavasti pienemmällä alkupääomalla kuin normaalisti Espanjassa on tapana, muuten mahdollisuutta asunnon ostoon ei olisi ollut. Pelkkään varainsiirtoveroon ja kaiken maailman notaareihin hupenee Mallorcalla n. 10 % asunnon hinnasta.

Ostimme kämpän huutokaupassa ja tiukille meni toisen huutajan kanssa, mutta voitimme. Myyjänä oli pankki, joka oli aikaisemmin, käsittääkseni 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena, pakkolunastanut asunnon edelliseltä omistajalta. Tällaisia pankin omistamia kämppiä on Espanjassa pilvin pimein, pankit saattavat istua asuntojen päällä vuosia ennen niiden muuttamista rahaksi. Nämä asunnot ovat tietty tyhjillään ja loistokohteita asuntojen valtaajille. Tästä inhottavasta mutta valitettavasti täällä päin tyypillisestä ilmiöstä on uutisoitu Suomenkin medioissa. Asunnottomat ihmiset änkevät tyhjiin asuntoihin ja käsittämättömän porsaanreikäisen lainsäädännön takia omistajan on vaikea häätää tungettelijoita. Näin oli käynyt myös meidän kämpässämme. Tai siis jos oikein olen ymmärtänyt, valtaajat olivat ensin päässeet asuntoon vuokralaisina, sitten olivat vaan lopettaneet maksut ja alkaneet elää kuin varsinaiset irtolaiset.

Myyntikuvien helmiä, keittiö. Pankki oli asennuttanut joka ikkunaan ja ulko-oveen antivandal-rautaovet,
jotta valtaajat eivät tunkisi kämppään takaisin.

Kun pankki oli viimein saanut häädettyä tämän epämääräisen porukan, olivat he tietty viimeisenä kostonaan hajottaneet asunnosta kaiken minkä pystyivät: keittiö oli niin palasina että se oli ennen myyntiä purettu kokonaan, kaikki valokatkaisijat ja sähköpistokkeet oli revitty irti, vaatekaappien ovet rempallaan jne. Myös yllä olevan keittiön viemäri oli tukittu, tämä aiheutti helkkarinmoisen vedenpaisumuksen uutena vuotena kun yritin pestä pyykkiä ekaa kertaa. Se myöhäisilta oli pahin epätoivon momentum koko remontissa. Olin juuri saapunut Suomesta iloisesta perhejoulun vietosta äitini viihtyisästä asunnosta ja mietin tosissani oliko hankintamme mennyt ihan metsään. Onneksi tässä remontissa minulla on ekaa kertaa kumppani vierellä samassa liemessä, hän saa puhuttua asiat oikeisiin mittasuhteisiin paniikin hiivittyä alitajuntaani.

Pankki oli ennen myyntiä siivonnut kämpän ja maalauttanut seinät ja katot, thank god, ties mitä töhryjä maalin alla on. Naapureilta olen kuullut, että meno kämpässä oli ollut aika ajoin eläimellistä, eli asunto on varmasti ollut varsinainen kaatopaikka pahimmillaan. Itse suhtaudun asiaan siten, että se on osa taloyhtiön historiaa, nyt kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Ei Lapin eukkoa muutama talonvaltaaja säikäytä! Vaikka eihän se kiva ole tietää, että omassa asunnossa on asustellut hämärähemmoja. Voin kertoa että klooria ja kaikkea muuta siivousainetta kului aika paljon ekan kuukauden aikana.

Olkkari vielä reilu 9 kk sitten.


Olkkari tänään. Muutosta ilmassa! Muutamia yksityiskohtia toki vielä fiksaamatta, kuten pariovien puuttuvat lasit
ja makuupussi köökin aurinkoverhona. Ja haluaisin maalata nuo tuolit ja ja ja...

Avaimet saadessamme asunnossa ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Tästä siis lähdettiin. Uskomaton ajatus, jopa meille itsellemme. Ensitöikseen siippa, joka on paljastunut varsinaiseksi joka paikan remonttilahjakkuudeksi, asensi meille uudet käyttövesiputket. Espanjassa kerrostalossa osakkaat ovat itse vastuussa putkistaan, joten tuumasta toimeen. Pääputken liitäntä meidän vanhoihin putkiin oli katolla katkaistu väkivalloin, luulen että asialla ovat olleet muut osakkaat, vaikka ei heistä kukaan ole asiasta maininnut. Niin tekisin itsekin, jos minun talossani asuisi vandaaleja maksamatta senttiäkään yhteisistä kuluista. Sähkösopimuksen fiksauksessa kesti kauan, asennukset olivat niin rikki ja vanhanaikaiset, että saimme maksaa sähkömiehelle pienen omaisuuden katastrofin handlaamisesta. Hän on ollut tähän asti ainoa ulkopuolinen jonka apuun olemme joutuneet turvautumaan remontissa, kukkaromme kiittää siitä.

Viime kuukausina ollaan päästy oikein sisustamaankin! Tämän vierassängyn tilalle on vielä tulossa kunnon soffa.

Nyt kämppä alkaa olla mukiinmenevässä kunnossa. Vessat ja suihku toimivat, seinät on maalattu, keittiö on muutamaa yläkaappia vaille valmis ja huonekalujakin alkaa olla siellä missä niitä tarvitaan. Alussahan emme omistaneet edes tuolia jolla istua, koska edellinen kämppä oli vuokrattu kalusteineen. Paljon on vielä tekemättä, mutta nyt voi pikku hiljaa hengähtää. Jopa ovien listat alkavat olla paikallaan, jihuu! Ennen vauvan syntymää haluan vielä saada loputkin väliovet maalattua (puuttuu kaks!) ja mies on suunnitellut testaavansa puusepän taitojaan ja rakentavansa meille olkkariin sohvan. Tyynyt, pehmusteet ja nojat sun muut ovat valmiina, vain itse runko puuttuu. Tätä taideteosta odotan innolla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen aarteet

Myyttejä lentoemännän työstä