Unettomuus - parhaat ja paskimmat vinkit

Ihmisellä, joka ei ole kärsinyt unettomuudesta, ei ole aavistustakaan miltä jatkuva valvominen tuntuu ja kuinka se voi pilata koko elämän. Nyt en siis tarkoita sitä, että kerran kuussa nukut 8 tunnin sijasta vain neljä, vaan puhun ihan oikeista, jatkuvista uniongelmista. Niiden vaikutuksesta ajat autolla päin punaisia ja tajuat sen vasta kolme risteystä myöhemmin. Tai silmäsi ovat punaiset aamusta iltaan vaikka et ole ottanut lasiakaan alkoholia kolmeen viikkoon etkä kärsi allergioista. 

Oma valvomishistoriani alkoi arviolta noin kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun aloitin täysipäiväisen työelämän opiskelujen jälkeen. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, koska uniongelmat, joille ei ole selkeää syytä, alkavat pikkuhiljaa. Opiskeluaikoina työskennessänni baarimikkona ongelmia ei vielä ollut, koska muistan viikonloppuisin nukkuneeni vaivatta kolmeen asti iltapäivällä. Nykyään valvomiseni menevät aaltoliikkeinä, on parempia ja huonompia kausia. Tätä kirjoittaessani on menossa huonompi kausi, siksi tartuin aiheeseen. 

M/Y Simply Splendid ja auringonnousu. Kaikkea kaunista näkee kun ei tuhlaa aamuja nukkumiseen.

Pitkäaikainen bravuurini on nukahtaa illalla hienosti ja vaivatta, herätä noin kahden-kolmen maissa, valvoa aamuseitsemään ja nukahtaa sitten tunniksi tai pariksi. Näistä aamu-unista nautin välillä, monesti taas jätän ne väliin koska on menoa tai haluan alkaa työ- ja kirjoitushommiin heti aamusta. Aamuisin värikkäässä barriossamme on rauhallisinta kirjoittaa. Parhaat uneni ovat siis silloin, kun normaalisti pitäisi lähteä lähteä töihin. Joskus onnistun nukkumaan jopa kymmeneen asti aamulla. Eniten ottaa päähän se, kun tästä sitten jollekin onnellisena kerron, vastakommentti on varsin vitsikäs: Ai vitsi kyllä sun kelpaa kun saa nukkua niin pitkään, kelpais mullekin! Tekisi mieli pamauttaa kommentoijaa nyrkillä otsaan. Jep kyllähän siinä melkein 4 tuntia unta tulee, kadehdittavaa ilman muuta. 

Useinmiten valvoessani makoilen vaan sängyssä ja yritän nukkua niin kovasti kuin pystyn. Joskus luovutan ja nousen tekemään jotain jonkin verran hyödyllistä tietokoneella tai laitan Netflixistä poliisisarjaa tulemaan. Tällä hetkellä olen viimeisellä kuulla raskaana, ja vaikka monet kärsivätkin uniongemista vauvaa odottaessa, itse en ole kokenut sillä olevan vaikutusta nukkumiseeni. Mahasta huolimatta saan mukavan asennon kyljelläni, ja vaikka vauva möyriikin kovasti, ei hän ole minua potkuillaan koskaan sentään herättänyt, ainakaan tietääkseni. Mielessäni myhäilen kommentoijille, jotka kehottavat minua nukkumaan nyt paljon varastoon, koska vauva se sitten valvottaa. Hah. Minä jos joku hallitsen valvomisen, se tuskin muodostuu uudeksi ongelmaksi vauva-arjessa.

Miltä jatkuva valvominen sitten tuntuu. Epätoivoiselta, juuri siltä. Kun unta on tullut parin viikon ajan vain pari tuntia per yö, olo on toivoton. Suhtautuminen omaan elämään on välinpitämätöntä. Harrastukset ja sosiaaliset menot menettävät tärkeytensä ja toivoisi päivän vaan päättyvän mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi taas yrittämään nukkumista. Edes yksi yö kunnolla por favor rakas Jumala! Mieli ei löydä asioista huumoria ja silmiä särkee. Itse suosin normaalissa elämässä terveellistä ruokavaliota, mutta pahasti valvoessani terveelliset elämäntavat lentävät romukoppaan ja saatan päätyä hampurilaiselle monta kertaa viikossa koska EVVK. 

What you can do, I can do without sleep. Positiivisia pointteja hakemassa Costa de la Calman maisemissa.

Olen testannut kaikki mahdolliset poppakonstit jotka olen saanut käsiini. Naurettavimpia neuvoja on esimerkiksi maalata makkarin seinät vaaleansinisellä, se unettaa. Voi helvetti, tämän vinkin keksineellä valopäällä ei selkeästikään ole minkäänlaista käsitystä uniongelmista. Tuuleta makkari illalla, pimennä kämppä, vältä sinivaloa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Niin ja kamomillatee! Voihan persaus. Jos joisin teetä illalla, en nukkuisi edes sitä paria tuntia koska vessassa juokseminen olisi loputonta. Melatoniini ei vaikuttanut minuun mitenkään, ei myöskään meren kohina tai tuulen vinkuna. Ei patjan malli tai makkarin lämpötilan säätö. Höpöhöpöjuttuja varsinkin nuo viimeisimmät, sopivat ehkä sille joka kerran kuussa ei saa unen päästä kiinni, hc-valvojat eivät tällaisesta saa mitään irti.

Ai et oon nukkunut vai, miks?? No shit Sherlock, jos tietäisin syyn, niin asia olisi varmaan jo ratkaistu. Ei muuta kun pää tyynyyn ja nukkumaan, niin se toimii! Ah, tämä neronleimaus ansaitsisi Nobelin. En oikeasti tiedä syytä unettomuuteeni. sama meno on jatkunut jo niin kauan, että olen vuosien varrella ollut stressaantunut ja rela, onnellinen ja surullinen, aloittanut ja lopettanut töitä ja parisuhteita. En löydä näiden elämänmuutosten ja huonojen unijaksojen välillä yhteyttä, ennemminkin ihmettelen huonojen jaksojen randomiutta.

Ihana surffiranta Son Serra de Marina Mallorcan pohjoisrannikolla. Aaltojen kohina ja muu white noise saa jotkut unettomat nukahtamaan.

Lääkäriin en ole nukkumattomuuteni kanssa hakeutunut, miten lääkäri voisi unettomuuttani hoitaa? Heidän ainoa keinonsa tuntuvat olevan lääkkeet. Saattaisivat tehotakin, mutta en halua napsia pillereitä loppuelämääni. Lähipiirissäni on muitakin pitkäaikaisvalvojia, ja osa on löytänyt helpotuksen nukahtamislääkkeistä. Olen kuitenkin nähnyt, että niistä on todella hankala hankkiutua eroon. En siis vastusta lääkehoitoa sinänsä, se on jokaisen oma asia, mutta itse en halua lähteä pysyvälle pilleripolulle (ainakaan vielä). Pillereistä sain tarpeekseni teininä ja nuorena aikuisena, kun nivelreuma yritti ottaa minusta yliotteen.

Olen lukenut joidenkin saaneen apua valvomiseen akupunktiosta, siinä voisi olla hoito jota haluaisin kokeilla. Uskon myös että psykiatrin tai psykologin apu voisi toimia, kaivella sitten aivoista unettomuuden syytä oikein ammattilaisen kanssa, mikä ettei. Samalla voisi fiksata muutaman muunkin löysällä olevan ruuvin.

Vuosien kuluessa en ole keksinyt kovin toimivia vinkkejä unettomuuteen, mutta olen kehittänyt muutaman strategian sitä sietämiseen. Positiivinen ajattelu toimii asiassa kuin asiassa. Huono nukkuja on hyvä valvoja, yritän siis keskittyä saamaan unettomistakin öistä irti jotain hyödyllistä: suunnittelen tulevia remontteja (toimii! parhaat sisustusideani ovat syntyneet unettomina tunteina), ajattelen valmiiksi tulevia kirjoitustöitäni, blogipostauksia ja niin edelleen. 

Veneessä olen aina nukkunut hyvin. Kirjoittaisikohan joku tohtori mulle kivan jahdin reseptillä? 

Jos kerran uni ei tule, en anna sille valtaa määrittää koko elämääni. Mahdollisuuksien mukaan järjestän arkeni valvomisjaksoihin sopivaksi: jos on paljon hommia, teen ne sitten yöllä jos kerran silloin olen virkeä. Minun elämääni hallinnoin minä itse, ei valvomismörkö. Ongelmasta stressaaminen, unettomuuden analysointi ja siitä kohkaaminen ja jauhaminen ei auta yhtään, tämän totesin jo ensimmäisinä unettomina vuosinani. Pyrin olemaan valittamatta nukkumattomuudestani perheelle ja ystäville. Valvominen on ihan tarpeeksi työlästä öisin, en halua tuhlata sille ajatustakaan päivisin.

Tämän vuoden aikana olen löytänyt äänikirjat, lohdullinen keksintö! Mukavaäänisen lukijan ääneen saatan onnekkaana yönä nukahtaa jopa vartissa. Kirja vaan ei saa olla liian mielenkiintoinen, eikä missään nimessä asiapitoista tietokirjallisuutta, se aiheuttaa liikaa aivostimulaatiota. Minulle nukkumiseen parasta on helppo hömppä, jossa pysyy kärryillä vaikka nukkuisikin vartin sieltä ja toisen täältä. Joskus myös ne poliisisarjat saavat minut nukahtamaan, pakkaavat vaan olemaan monesti turhan jänniä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vallatusta katastrofista ihmisten asunnoksi

Suomen aarteet

Myyttejä lentoemännän työstä