Kolmen passin vauva

Olemme kansainvälinen perhe. Minä suomalainen, puolisoni venezuelalainen ja lapsemme on syntynyt Espanjassa. Nyt vauvan syntymän myötä olemme oikeastaan vasta tajunneet, että tällainen soppa vaatii jonkin verran toimenpiteitä noin niinkun hallinnollisessa mielessä. Liaa odottaessa tajusimme, että tytöllä onkin varaa valita kansallisuuksissa. 

Kolmen passin prinsessa ja hänen Muuminsa

Pohtiessamme vaihtoehtoja, ensin ajattelimme helpoimmaksi ja luontevimmaksi tehdä hänestä espanjalaisen, mutta ehei! Tytöllä kun on molemmat vanhemmat ulkomaalaisia, hän ei saakaan automaattisesti Espanjan kansalaisuutta kuten luulimme. Vuoden maassa asuttuaan hänelle voidaan kansalaisuutta hakea, ja toki se myönnettäisiin, koska hän on Espanjassa syntynyt. 

Seuraavaksi helpoin vaihtoehtomme hänen kansalaisuudekseen on Suomi. Jokainen suomalaiselle maailmalla syntynyt vauva on automaattisesti suomalainen. Jotta saisimme hänelle henkilötodistuksen, ensin meidän tulee rekisteröidä lapsen syntymä Suomen Väestö- ja Digivirastossa (entinen maistraatti), sitten voimme hakea tytölle passia ihan täällä Mallorcalla, meillä on nimittäin Palmassa Suomen kunniakonsulaatti.

Muutama kansalaisuusvaihtoehto vauvallemme

Ei meillä tytön passin kanssa muuten kiire ole, kun ei tällä haavaa matkustamaankaan pääse, mutta olisi mukava saada hommat etenemään täällä Espanjassa. Jotta tyttö saisi esimerkiksi paikallisen sairasvakuutuskortin, tulee hänellä olla ulkomaalaisten henkilötunnus NIE, jonka hakemukseen taas tarvitaan oman maan henkilöllisyystodistus. Yksi dokumentti johtaa toiseen.

Kolmas passivaihto tytöllemme on tietysti Venezuela. Mutta juu. Maa on tällä hetkellä sen luokan poliittisessa, taloudellisessa ja humanitäärisessä kriisissä, että passeja sieltä ei niin vain haetakaan. Kiitos diktatuurin, myös mieheni on ollut passiton jo puoli vuotta. Maan ulkoministeriö Saime, joka näitä asioita hoitaa, ei vaan yksinkertaisesti toimi. 

Lian Venezuelan passi (niinkuin isänsäkin) saa siis odottaa aikoja parempia, mutta kunhan maa joskus pääsee takaisin jaloilleen ja hommat alkavat toimia, aiomme kyllä hankkia tytölle myös Venezuelan passin. Itseasiassa olen puoliksi tosissani harkinnut Venezuelan passin hankkimista myös itselleni kunhan tilanne sen joskus sallii.

Sukat jalassa noin kolme sekuntia

Ihan lähihistoria opettaa, että koskaan ei tiedä milloin mikäkin passi tulee tarpeeseen, eli mitä enemmän sen parempi. Esimerkiksi Espanjan passi ei ollut haluttua tavaraa vielä 60-luvulla kun maa oli diktatuurissa ja porukka karkasi täältä Etelä-Amerikkaan ja muualle maailmaan. Venezuela öljyineen oli silloin parasta mitä voi kuvitella, ja "Tropiikin Monacoon" muutettiin ties mistä kaukaa paremman elämän toivossa. Nyt asia on kääntynyt päälaelleen, todennäköisesti tulevaisuudessa kääntyy vielä monta kertaa.

Kaksoiskansalaisuus tytöllemme onnistuu Suomen ja Venezuelan välillä, mutta ei esimerkiksi Suomen ja Espanjan välillä. Espanja hyväksyy kaksoiskansalaisuuden vain aikaisemmille alusmailleen eli esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maiden kansalaisille. Suomi taas ei ole niin valikoiva, meille sallitaan muutkin passit eikä kansalaisuutta menetä.