Dyykkarin tunnustukset

Minusta on virallisesti tullut dyykkari. Olen aina ollut varsinkin huonekalujen ja kodin muun sisustuksen kanssa second hand -muija, en pahemmin ole ostellut upouutta kodin vaihtuessa. Mallorcalla olen kuitenkin päässyt kierrätysfilosofiassani askeleen edelle. Vanhat tavarat vaan ovat kiehtovampia ja niissä on fiilistä ihan eri tavalla, ja toki on kivempaa kun kaikilla ei ole samanlaista. Ja sitä paitsi maailma on jo niin täynnä romua, etten halua edesauttaa sen lisääntymistä yhtään enempää kuin on pakko. Uudet tavarat ovat myös kalliita, varsinkin jos haluaa jotain kaunista ja tyylikästä. Käytettynä tyylikkyyttä saa paljon halvemmalla.

Okei jotain lipastoja ja sen sellaista olen ostanut uutena, niitä on hankala löytää käytettynä ja oikean kokoisina. Tai mattoja! Rakastan hienoja mattoja mutta niitä kun etsii ei törmää kuin tylsiin, likaisenharmaisiin käytävänmattoihin, ja minä kun tahtoisin vedenvihreää ja korallinpunaista, tai mitä sitten ikinä sattuukaan olemaan levottoman mielen väripaletilla.

Dyykkaysaarteeni nro 1, DIY-rakkautta saanut peilipöytä

Myös sängyt olen lähes aina ostanut uusina, ergonomia jne, ja itselleni tuntemattoman henkilön vanhalla patjalla joka yö nukkuminen on minulle vähän kynnys. Kuulostaa idiootilta, koska esimerkiksi hotelleissa nukun jatkuvasti, mutta kai sitä on tulossa vanhaksi. Mutta kun jotain uutta tarvin, ykkösvaihtoehtoni on aina kirppis tai paikallinen tori.fi. Lokakuussa syntyvälle vauvalle olemme myös hankkineet oikeastaan kaikki isommat tarvikkeet käytettynä, vaunuista lähtien.

Mallorcalla ihmisillä on tapana jättää roskisten viereen käyttökelpoista tavaraa, jota eivät enää itse tarvitse. Siitä sitten voi noukkia jos sytyttää. Yleensä nämä romppeet ovat oikeasti käyttökelpoista, risat menevät jäteastiaan ihan perille asti. Tarjolla on huonekaluja, leluja, kirjoja, astioita, jopa patjoja. Kodinkoneita näkee myös, oikeasti toimimattomista monet leikkaavat johdon poikki. Se on merkki, että ei kannata edes yrittää, vaan tämä on tosissaan förbi, ei vaan mahtunut kierrätysastiaan.

Tältä näyttävät termiitin tuhot.
Eka kittauskerta ei näköjään ollut kovin huolellinen, uusiksi meni.

Mallorca on lomasaari ja asukkaiden vaihtuvuus on tiuhaa, monet kausiduunarit hankkivat tullessaan kampetta ja lähtiessään joutuvat jättämään käyttökelpoista tavaraa jälkeensä. Roskiksen viereen tuominen on helppo tapa päästä eroon vikoista kamoista ennen lähtöä. Toki myös nettikirppisskene on täällä moniulotteinen ja erittäin vilkas, mutta aina ei vaan ehdi/jaksa sellaista räpeltää kun lähtö on jo käsillä. Sen jos minkä allekirjoittanut sarjamuuttaja tietää.

Keskittynyttä maalausta. Näin se onnistuu huonekalujen tuunaus 40 neliön kaksiossakin. 

Kaduilla kuljen aina silmät auki, varsinkin lite bättre asuinalueilla voi löytyä yhtä jos toista mielenkiintoista, sievää ja arvokastakin. Varakkaampi ihminen ei ole niin tarkka saako pöytälamppunsa myytyä viidellä eurolla fb-kirpparilla vai antaako vaan pois. Olen myös itse laittanut hyvän kiertämään, olen vienyt tarjolle ainakin astioita ja sohvatyynyjä. Nopein keikka olivat tarjouksesta ostamani nahka-avokkaat, jotka hankin työkengiksi. Muutaman kokeilun jälkeen ne eivät kuitenkaan läpäisseet ultimate lentoemotestiä, joten vein popot kauppareissulla kierrätyslootan päälle. Tullessani noin 20 minuutin kuluttua samaa reittiä takaisin, olivat korkkarit kadonneet. Liekö menivät käyttöön vai kirpparille, mutta kunhan joku niistä hyötyi tavalla tai toisella, olen tyytyväinen.

Tähän mennessä paras dyykkaussaaliini on kuvien vanha, puinen peilipöytä, jonka kannoimme täällä lomailleen veljeni kanssa kadulta Corsan takapenkille. Lipaston olivat 
rei´ittäneet termiitit ja peiliosa oli muusina. DIY-silmäni näki kuitenkin mahdollisuuden ja nyt mööpeli on meidän olkkarissa tv-tasona. Lopullinen sijoituspaikka se ei ole, koska telkkari on lipaston päälle liian iso, särkee harmoniasilmää, mutta tällä mennään nyt toistaiseksi.

Valmis. Väri hivelee ainakin minun silmääni.

Pöydän termiitinkolot olivat hyvin todennäköisesti peräisin jo Francon ajalta, huolellisen syynäyksen jälkeen yhtään mönkijää ei löytynyt. Hain kuitenkin kaupasta myrkkyä varmuuden vuoksi ja käsittelin koko hässäkän kahdesti. Ei liikettä eikä ruumiita. Termiittimyrkyn haju oli muuten aika järkky, toteutin spreijauksen meidän silloisella kattoterassilla. Myrkytyksen jälkeen kittasin reiät ja sitten vaan hiomaan ja maalaamaan! Peiliosan jämät sahasin kokonaan pois. Väriksi valitsin rauhoittavan siniharmaan, yleensä en harrasta harmaata mutta tämä tämä väri on täydellinen, ja se on vielä rautakaupassa saatavilla ihan standardivärinä huonekalumaalille. Tykkäsin niin paljon, että maalasin myös asuntomme parin vaatekaapin sisälmykset samalla.