Mitä en tiennyt pikkuvauvoista

Hei meillä on jo kaksi kuukautta vanha vauva! Äitiys on ihanaa ja kamalaa. Välillä voisin katsella maailman ihaninta vauvaa tuntikaupalla, välillä taas muistelen kaiholla aikoja jolloin pystyin tekemään juuri mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Valmistauduin lapsensaantiin nyt jälkeen päin ajateltuna aika lungisti, ajattelin että kyllä sitä sitten oppii ja katsotaan sitten kun sen aika tulee. Taktiikka on toiminut suhteellisen hyvin, onni on kuitenkin mies jolla on jo kaksi lasta ennestään ja kokemusta vauvanhoidosta. Itsehän olen siis ekaa kertaa asialla. Lia del Valle ja hänen erinäiset touhunsa ja tarpeensa ovat yllättäneet minut jo lukemattomia kertoja, tässä muutamia esimerkkejä.

Lähdössä sairaalasta, voi kun hän oli niin pieni! Mulla on ollut synnytyksestä lähtien loistava olo, ihanaa vaihtelua raskausajan väsymykseen.

Aika ei riitä mihinkään. Ennen Lian syntymää mietin, että hyvin siinä sitten ehtii tehdä kotijuttuja ja vaikka töitäkin kun kuitenkin olen vauvan kanssa kotosalla enimmäkseen. Juu ei. Vauvan kanssa touhutessa aika yksinkertaisesti katoaa, kello on yhtäkkiä 12 vaikka juuri herättiin ja ollaan molemmat edelleen pyjamassa. Pikkuvauvan nukkumis-syönti-vaipanvaihto -sykli on niin lyhyt, että kun yhdestä rundista päästään, alkaa jo seuraava. Aluksi istuin sohvalla vauva sylissä ja rakensin päässäni to do -listaa tekemättömistä hommista, aika ahdistavaa, onneksi ymmärsin lopettaa tajutessani että listalta noin 20 % tuli tehdyksi. Ohje raskaana oleville: hoida KAIKKI mitä pystyt ennen synnytystä. Järjestä kaapit, kasaa pinnasänky, käy kampaajalla ja tee veroilmoitus. Pikkuvauvan kanssa näille ei ole aikaa.

Nukkeni viikon ikäisenä

Vauvat inhoavat pukemista! Ainakin meidän. Sairaalasta lähdettäessä Lia järjesti elämänsä ensimmäisen huutokonsertin kun hikoillen ja epäröiden tungimme hänen pieniä kätösiään bodyn hihoihin. Kiemurtelua ja valitusta. Inhottavaa itkettää pientä ihmistä mutta pakko ne vaatteet on pukea, ei Mallorcallakaan pelkällä vaipalla syksyisin pärjää. Ajan myötä bebe on hieman tottunut, mutta pään yli vedettävät vaatteet ja ulkohaalarin hihat aiheuttavat edelleen tuskaa sekä vauvalle että vanhemmille. Toinen ohje raskaana oleville: osta edestä suljettavia bodyjä, ei pään yli vedettäviä. Ja niin! Paidat ovat erittäin epäkäytännöllisiä pikkuvauvoille, ovat niin sieviä mutta nousevat kainaloihin jatkuvasti. Haarovälistä suljettavat bodyt ovat best!

Vaunulenkit! Nautin näistä kovasti kun päästään tytön kanssa raikkaaseen ilmaan ja samalla saan kroppaa liikeeseen. Välillä käppäillään parikin tuntia.

Vauvojen pesu on hankalaa. Mutta viihdyttävää! Meidän neiti näyttää kylvyssä koomiselta peuralta ajovaloissa, silmät mollottavat hämmästyksestä ja yleensä vänkyröivä kroppa jähmettyy. Ei ole vieläkään tottunut vesielementtiin. Luulisi että vauvat pysyvät suht puhtaina kun eivät juuri hikoile tai muuta mutta ehei, kaikkea mitä ihmeellisempää nöyhtää on puhdistettava käsistä, jaloista, korvan takaa jne. Vauvat myös kiemurtelevat ja vispaavat jäseniään jatkuvasti, pesu on oikeasti hankalaa. Ja kaula! Meidän neidillä kun ei ruokatavat ole hienostuneimmat, niin toisen ja kolmannen leuan väliin valuu oikein kunnolla maitoa, ei helppo tehtävä puhdistaa! 

Kotijumppaa beben kanssa

Imetys on välillä kivaa mutta enimmäkseen hanurista. Tässä meidän vauva-arjen suurin kompastuskivi. Minulle tuli yllätyksenä ettei imetys aina suju itsestään. En tietenkään ollut tähän touhuun osannut valmistautua mitenkään, ajattelin että tissi suuhun trallallaa ja siitä se lähtee. No ei lähtenyt. Imetys sattuu ihan helvetisti. Ekana viikkona ainakin. Maitoa ei myöskään aina tule riittävästi, vaikka tekisit kaikki kätilöiden ja Imetyksen Tuki ry:n neuvomat niksit ja lisäksi seisoisit päälläsi. Lähes kaikki vauvat tykkäävät myös temppuilla syödessään: heiluvat, murisevat, venyttävät, hyökkäilevät, lakkoilevat ja itkevät. Näistä syistä meillä syödään myös korviketta äidinmaidon lisäksi. Mutta tämähän on onneksi hirveän yksilöllistä vauvasta ja äidistä riippuen! Ohje raskaana oleville: ota selvää imetyksestä ylipäänsä. Selvitä mitä ovat imuote, heruminen, maidonnousu ja rintakumi. Varalta selvitä mitä on äidinmaidonkorvike ja miten sitä valmistetaan. Niinkun alkajaisiksi.

Meidän perheen illat nykyään

Vauvoilla on oma persoonallisuus. Synnytyssairaalasta lähtien, tai oikeastaan jo maha-ajoista lähtien! Esimerkiksi Lia on ollut vängertäjä jo mahassa ollessaan, jopa kätilö kommentoi että onpas siinä levoton lapsi kun ei ole paikoillaan sekuntiakaan. Jopa unissaan tämä tyttö möngertää. Aina myös pohditaan onko vauva isän vai äidin näköinen, no minusta vauvat harvoin ovat kummankaan näköisiä, vaan heillä on ihan oma look. Lia ei minun silmilläni muistuta kumpaakaan meistä, vaan on ihan oman itsensä näköinen. Toki vierailla objektiivisilla silmillä näitä asioita on helpompi katsoa, olemme saaneet kommenttia puoleen ja toiseen meidän beben ulkonäöstä.

Vauvat ovat maailman söpöimpiä olentoja. Outoja, mutta niin ihania! Ennen äidiksi tuloa mielestäni kaikki vauvat näyttivät samoilta, söpöjä tottakai mutta ei mitään maailmaa mullistavaa. Nyt en juurikaan osaa kuvitella mitään suloisempaa kuin oman pienen vasta heränneen vauvani hymyilevät kasvot ja säihkyvät silmät.